Manx-kissan näyttelyhistoriaa Suomessa vuodesta 1957 vuoteen 2000 ja vähäsen tältäkin vuosisadalta.
Mistä manx on ”tehty” ja mistä tullut
Manx kissarodun synnystä liikkuu ihmeellisiä tarinoita, tarinoita ja uskomuksia aina vedenpaisumuskertomuksesta alkaen. Nimensä rotu on saanut Man saaren mukaan, saari sijaitsee meressä Irlannin ja Englannin välillä. Saarella on esiintynyt hännätön kissarotu jo satoja vuosia.Toini Tikkasen kirjoitus Suomen rotukissayhdistyksen lehdessä KISSA vuodelta 1964, otsikolla Hännätön kissarotu, Manx kertoo näin….. Kirjoituksessa on eräs versio manx-kissan synnystä. Fantasiajuttu siitä miten mansaarelaiset koristelivat hattunsa kissojen häntäpörhöillä. Julmaa puuhaa, mutta sen estääkseen eräs viisas kissaemo puri pentujensa hännät pois ja näin ne säästyivät, koska kukaan ei enää vainonnut jo valmiiksi hännättömiä kissoja. Puremisen tuo viisas kissa opetti seuraaville sukupolville, kunnes aikojen kuluttua pennut alkoivat syntyä hännättöminä!! Hännätön manx-kissa täällä Suomessa on tuskin Man saaren peruja, vaan on täysin kotimaista alkuperää eli mutaatio on tapahtunut meidän omien maatiaiskissojen joukossa. Suomessa on professori Esko Suomalainen tutkinut kissojen hännättömyyden arvoitusta perinnöllisyystieteen valossa. Hän joutui kuitenkin lopettamaan tutkimukset sotavuosina ja tuosta tutkimuksesta hän julkaisi vuonna 1956 julkaisun Hännättömyyden periytymissuhteista kissalla. Ulkolaisten tuontikissojen sukujuuret löytyvät aidoista Man-saaren kissoista.
Ensimmäiset rekisteröinnit
Suomen ensimmäinen rekisteröity manx oli Raisa Konttisen omistama PUTZI kissa. Tästä kissasta Toini Tikkanen on kirjoittanut KISSA lehdessä vuodelta 1975. Alkujaan kissan omisti muuan laivapoika. Konttisen perhe tapasi pojan ja kissan laivamatkallaan Biskajan lahdella vuonna 1957. Laivan saavuttua Suomeen poika sai uuden pestin toiseen laivaan ja sinne ei huolittu kissaa. Putzi sai kodin Konttisten luota ja jäi siis Suomeen. Laivapoika olisi antanut myös kissan mukana rekisterikirjan mutta Konttiset arvelivat, että jääkööt se pojalle muistoksi kissasta. Niinpä sitten myöhemmin Putzi jouduttiin noviisina rekisteröimään vuonna 1961. Putzin rekisterinumero oli 6.Näyttelyistä Putzi piti kovasti ja edusti rotuaan hyvin arvokkaasti. Se oli uljas kissa, tukeva ja kookas kastraatti, jonka käytös oli arvokasta ja määrätietoista. Putzi kuoli vuonna 1966. Moni on sanonut, että Putzilla on Suomen kauneimmat kissankasvot. Myös Putzin hyvä ystävä Kylli-täti oli sitä mieltä. Alku manx-kissan näyttelyuralla on ollut hyvin verkkaista. Esimerkiksi vuonna 1970 oli rekisteröity vain yksi kissa ja hyvänä esimerkkinä on maininta Kissa-lehdessä vuonna 1970, Toini Tikkasen kirjoitus Surokin näyttelyistä vuosina1960-1970 ja tässä todetaan lyhyesti,…..eikä manxeista kukaan toistaiseksi ole ollut vakavasti kiinnostunut.
Suomen ensimmäinen rekisteröity manx-pentue syntyi 1975 Helena Linnavirran Linnaportin kissalaan. Pentueessa oli yksi täysin hännätön valkoinen naaraskissa Linnaportin Lumipallo, jonka Helena myi Ruotsiin, koska kissa ei ketään täällä Suomessa kiinnostanut.Monesti kotikissalle syntynyt hännätön kissanpentu sai kokea kovan kohtalon ja tällaisen lopetustuomion saaneen kuusiviikkoisen pienen mustavalkoisen naaraspennun pelasti Raili Lindström vuonna 1971. Naaraskissalle annettiin nimi Rovasti, värinsä innoittamana. Tästä alkoi Railin ihastus manx-kissoihin ja vuonna 1983 noviiseina rekisteröitiin Caesar ja Tipsu. Olisiko tästä saanut alkuinnoituksen myös kissaväen ensimmäinen rotuyhdistys Suomen Manxrengas.
Miten tästä jatkettiin
Sitten vähitellen päästiin alkuun ja vuosittain rekisteröitiin useampia kissoja noviisiluokan kautta ja myös pentueita rekisteröidyistä vanhemmista. Rekisteröintien määrä ei ole vuosittain ollut suuri, keskimäärin viidentoista kahta puolin ja aina on ollut mukana muutama noviisikissa. Vuosittain on rekisteröinnit jonkin verran kasvaneet, mutta näyttelyissä ei kissoja ole liiemmälti käynyt. Alle kymmenen manx-kissaa näyttelyssä on tavallista ja yli kymmenen kissaa on jo suuri määrä. On paljon näyttelyitä joissa ei ole ollut yhtään manx-kissaa tai vain yksi.
EC ja EP kissoja
Vuonna 1988 valmistui ensimmäinen Eurooppa Champion, se oli Satu Suojakarin omistama noviisina rekisteröity hännätön ruskeatiikerivalkoinen naaraskissa Nöpöstiina. Seuraavaksi vuonna 1992 valmistui Eurooppa Premioriksi ruskeatiikerivalkoinen uroskastraatti Rudolf, kissan omisti Kristiina Rautio. Näin meillä oli nyt ensimmäiset tittelikissat ja tästä eteenpäin valmistui EC:ksi ja EP:ksi kissoja aina silloin tällöin. Ennen vuosituhannen vaihtumista meillä oli 14 EC kissaa, näistä neljä oli noviisina rekisteröityjä. EP kissoja oli valmistunut 6 kissaa, joista kolme oli noviisia. Kaksi kissaa on saavuttanut tittelit EP/EC. Nämä kissat valmistuivat samana vuonna 1987. Ensin valmistui EP/EC Jindivik Ballawhane (MAN f 51) omistaja Kristiina Rautio, kasvattaja Mrs I.M. Burgess Englanti ja EP/EC Kolun-katin Huggey (MAN w 51) omistaja ja kasvattaja Raili Pöllänen. Nämä molemmat kissat ovat jo poistuneet kissojemme keskuudesta, mutta ehkäpä jo tänä vuonna 2006 saamme uusia kaksinkertaisia tittelikissoja. (Vuodesta 1988 alkaen on meillä valmistunut 33 tittelikissaa ja näistä kissoista julkaistaan luettelo ja toivottavasti löydämme kaikista kuvat)
Näyttelymenestyksestä
Näyttelymenestys manx-kissalla, kun sitä vertaa kissojen näyttelyissä käyvään määrään on ollut erittäin hyvä. Manx kasvaa näyttelykissaksi hitaasti, se on ns. valmis siinä 4-6 vuotiaana ja sitäkin vanhempana. Pentu ja nuori manx voi olla hyvinkin näyttelyssä menestyvä, parhaiden joukossa.. Mutta sitten tulee aika jolloin kissa hakee raamejaan, massaa, pyöreyttä ja poskien leveyttä. Hätäisen nopeasti tuloksia odottavan näyttelykissa manx ei todellakaan ole. Odotellaan, ajallaan vankistutaan ja pyöristytään.
Vuosina 1984 ja 1985 GIC Caesar (MAN 51) valittiin vuoden kauneimmaksi kissaksi, omistaja Raili ja Kaarl Lindström. Caesar-kissa kuoli kesken loistavan näyttelyuransa, mutta siitoskissana Caesar on jättänyt hyvät manx ominaisuudet meidän nykyiseen manx kantaamme.
EC Mister-Nicholas (MAN 51), omistaja Leena ja Mauno Virkkala on ollut menestynein noviisina rekisteröity manx. Vuonna 1997 Nico oli SRK:n vuoden kissa ja vuoden veteraani, tämän veteraanin arvonsa Nico on lunastanut viidesti.
EC WW99 Kolun-katin Arrane (MAN 53)näyttelymenestys on ollut myös hyvä. SRK:n vuoden kissa kategoriassa kolme vuosina 1998 ja 1999. World Winner tuo arvokas titteli tuli Akulle Milanon maailmannäyttelyssä vuonna 1999. Akun omistaja ja kasvattaja on Raili Pöllänen.
Kissoja ulkomailta
Suomeen on tuotu ulkomailta seitsemän manx-kissaa. Kaksi naarasta Moirawin kissalasta Hollannista. Englannista Jindivik kissalasta kaksi naarasta ja kaksi urosta. Sveitsistä La Cambade kissalasta yksi uros. Nykyisin näyttelyissä käyvien kissojen rotukirjoissa näkyy tätä ulkomailta tullutta manx kantaa ja se on tuonut hyvää laatua meidän omille hyville manx kannoillemme.Nyt tällä vuosituhannella 2006 on meillä edetty jo niin pitkälle, että uusi rotu pitkäkarvainen manx cymric on hyväksyttyjen rotujen joukossa. Ja tästä on hyvä jatkaa hyvillä ”manx-kissoilla karvanpituteen katsomatta”.
Pieni juttu uudesta sisarrodusta
Todella, on vaatinut paljon työtä, vaivannäköä ja rohkeuttakin saada cymric kissa näyttelyihin hyväksyttyjen rotujen joukkoon. Tämä asia sai uudet ulottuvuudet, kun Ina Koli ystävineen vuonna 2003 aloitti tekemällä työtä tämän asian eteen. Tässä lyhyesti ne vaiheet jotka sitten johtivat tähän päätökseen.
Mikä oli jo tiedossa
Meille tänne lyhytkarvaisten manxien joukkoon on aina joskus syntynyt myös kissoja joilla on pidempi karva. Se tiedettiin, että näin voi käydä, mutta se karvanpituus oli este kissan pääsystä kilpailemaan muiden manxien joukossa serteistä. No toki sekin tiedettiin, että valtameren takana rotu oli hyväksytty, miksi ei meillä täällä FIFé:ssä. Haettiin kaksi kissaa sieltä meren takaa ja siitä se sitten alkoi hiljalleen edetä asia. Tuontikissat olivat Romanxx Jake Delhomme ja Currtail’s Princess Buttercup. Omien kotimaisten cymricien ja tuontien kanssa käytiin näyttelyissä tekemässä pr-työtä ja suloisia pitkäkarvaisia pentujakin syntyi. Vuonna 2005 oltiin jo loppusuoralla ja saimme FIFén manx (& cymric )Breed Councilin ja FIFén Judges & LO- komitean avustuksella esityksen FIFén General Assemblyyn toukokuussa 2005 rodun hyväksymisestä. Kokouksessa oli neljä kissaa kokousväen nähtävillä ja ne olivat kissat: Currtail’s Princess Buttercup, omistajat Ina Koli & Johanna Sirola, D’manns Kimrick, omistaja Outi Vallenius (os. Tervonen) ja Romanxx Jake Delhomme, omistaja Tuija Aaltonen Suomesta sekä ruotsalaisvahvistus Reveljen’s Absolut Godis, omistaja Mona Grähs. Cymric hyväksyttiin ”liehuvin lipuin” (äänet 24-6 ) viralliseksi roduksi ja manxin sisarroduksi 1.1.2006.
Pienimuotoisen historiikin kokosi Raili Pöllänen